Elinkeinoelämän edustajilla on nyt kovat piipussa. Heidän vaikutuksensa hallitukseen näkyy siinä, että Sipilän hallitus tuo jatkuvasti kiireellä valmisteltuja heikennyksiä työntekijöiden etuuksiin ja työsopimuslakiin.

Työttömyyspäivärahojen leikkaukset ovat julmaa luettavaa. Ensin leikattiin ansiosidonnaisten päivien määrää sadalla päivällä alle kolmen vuoden työhistorian omaavilta kolmeen sataan ja muilta neljään sataan työttömyyspäivään. Sitten tuli aktiivimalli, mikä on käytännössä automaattinen päivärahan leikkaus noin viidellä prosentilla. Selvää on, että aktiivimalli on alueellisesti äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Työllistymis- ja kouluttautumismahdollisuudet ovat eri puolella maata ja jopa maakuntien sisällä hyvin erilaiset. Ensimmäisen tarkastelujakson aikana aktiivimallin leikkuri iski noin 100 000 työttömään. Lisäksi aktiivimalli kakkonen muhii työministeri Lindströmin pöydällä.

Hallituksen politiikka on ollut erityisen vihamielistä nuoria kohtaan. Tästä viimeisin esimerkki on perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden salliminen alle 30-vuotiaille, jos takana on vähintään kolme kuukautta työttömyyttä. Tämä asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan suhteessa vanhempiin, mutta on myös tasa-arvokysymys. Jo nyt määräaikaiset työsuhteet kasaantuvat nuorille naisille. Hallituksen päätös heikentää merkittävästi keinoja puuttua esimerkiksi nyt jo yleiseen raskaussyrjintään työelämässä.

Hallituksen politiikka ei ainakaan helpota työmarkkinoilla käytäviä tiukkoja neuvotteluita. Kireää ilmapiiriä kuvaa se, että Rakennusteollisuus on lähtenyt murtamaan suomalaista sopimusjärjestelmää. Sen asettama työsulku rakennusalalle on kova vastaisku neuvotteluille. Työnantajan viesti on, että ehto työhön pääsylle työsulun aikana on Rakennusliitosta eroaminen. Minusta tämä on järjestäytyneiden työntekijöiden syrjintää!

Entisenä luottamusmiehenä pidän todella törkeänä, että ihmisiä painostetaan eroamaan ammattiliitosta. Monet neuvottelut käyneenä ihmettelen myös sitä, että työnantaja haluaa pois järjestäytyneestä neuvottelumenettelystä, millä on turvattu työrauha sekä laaja sopimuspohja.

Suomi on allekirjoittanut kansainvälisiä sopimuksia, joihin kuuluu oikeus järjestäytyä ammatillisesti ilman rangaistusta. En voi kuin ihmetellä, miten tällainen työnantajan painostus sopii yhteen sitoumustemme tai oman lainsäädäntömme kanssa.

Kolumni julkaistu Savon-Sanomissa ja Karjalaisessa 9.5.2018