Otimme tänään Savo-Karjalan kansanedustajien kanssa kantaa vastaanottokeskusten lopettamisiin Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, sillä olemme tilanteesta huolisamme. Kannanottoon yhtyi lisäkseni edustajat Markku Eestilä, Seppo Eskelinen, Sari Essayah, Hannakaisa Heikkinen, Hannu Hoskonen, Hanna Huttunen, Marko Kilpi, Merja Mäkisalo-Ropponen ja Tuula Väätäinen.

Lieksan kristillisen opiston kannatusyhdistys ry on ylläpitänyt maahanmuuttajien vastaanottokeskusta Lieksassa Märäjälahdella syksystä 2015 alkaen. Nyt Maahanmuuttovirasto on ilmoittanut sen lopettamisesta vuoden 2020 loppuun mennessä, vaikka vastaanottokeskuksen toiminta on ollut laadukasta ja kustannustehokasta monella eri kriteerillä mitattuna. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on päättänyt sulkea Kuopion Setlementti Puijolan vastaanottokeskuksen Siilinjärvellä.

Märäjälahden vastaanottokeskuksessa on kiitettävästi kehitetty jo vastaanottovaiheessa oleville turvapaikanhakijoille koulutustarjontaa, mikä on aivan oleellista kotoutumisen ja työn saamisen näkökulmasta. Myös vastaanottokeskus Tarinassa Siilinjärvellä on poikkeuksellisen moniammatillista ja syvää kokemusta vastaanottokeskustoiminnasta ja vastaanottokeskuksen hyvää henkeä on kiitelty laajasti. 

Maahanmuuttoviraston tulosaluejohtaja Kimmo Lehto sanoi Ylelle marraskuussa, että Maahanmuuttovirasto haluaa, että suurimmassa osassa maakuntia olisi vastaanottokeskus. Kuitenkin Pohjois-Karjalassa ollaan sulkemassa juuri myös Paiholan vastaanottokeskus Kontiolahdella. Siilinjärven Tarinan ja Lieksan Märäjälahden vastaanottokeskusten lopettamiset tarkoittavatkin viimeisten vastaanottokeskusten lopettamista sekä Pohjois-Savossa että Pohjois-Karjalassa.

On harmillista, että hyvin toimivaa kapasiteettia ajetaan alas, kun paikkakunnilla on kerran saatu toimivat järjestelmät pystyyn. Mikäli turvapaikanhakijoita taas tulisi enemmän, pitäisi aloittaa alusta. Vaikka vastaanottopaikoissa on huomioitava niiden todellinen tarve, myös alueellinen näkökulma on tärkeä. Vain näin pystytään takaamaan, että kapasiteettia pystytään joustavasti ja kustannustehokkaasti nostamaan tarpeen mukaan.

Maahanmuuttovirasto tekee nykyään itsenäisesti päätökset vastaanottokeskusten lakkauttamisista ja perustamisista sekä toimipaikoista. Ihmetystä on aiheuttanut, että vastaanottokeskusten ylläpitäjille ei ole annettu lopettamispäätösten arviointikriteerejä, eikä ennakkotietoa päätöksistä.

Valtion ylläpitämät tehtävät olisi syytä palauttaa ministeriöiden toimivallan piiriin. Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kaikkien vastaanottokeskusten lopettaminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka Maahanmuuttoviraston päätökset kohdistuvat yksipuolisesti samoille alueille. Käytännössä liian usein viraston pieni porukka päättää, poliitikot joutuvat kantamaan vastuun kansalaisiin päin ja alueet kärsivät.