Heti viime syksyn alussa Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä teetti eduskunnan tietopalvelulla laskelman, jonka tulos oli selvä. Sipilän hallituksen politiikka kasvattaa tuloeroja. Tämä on nähtävissä, kun tarkastelee esimerkiksi eri tuloluokkien ansiokehitystä. Kun vertailee työeläkkeiden kasvua pienissä tuloluokissa vuodesta 2014 vuoteen 2018, niin ne ovat nousseet seuraavasti. Kuukausieläke, joka on 1000 euroa kuukaudessa, on noussut vuoteen 2018 mennessä 15,40 euroa kuukaudessa tai 1350 euron eläke on noussut samassa ajassa 20,76 euroa kuukaudessa. Myös keskiverto eläkeläisen, eli 1700 kuukausittainen eläketulo on kasvanut vain 26,16 euroa neljässä vuodessa.
Palkansaajan osalta yksityisen sektorin tulokehitys vuodesta 2014 vuoteen 2016 oli seuraava: Tuloluokassa 2092 euroa kuukaudessa ansiotaso nousi keskimäärin 41 euroa kuukaudessa ja tuloluokassa 5070 euroa kuukaudessa nousua oli kahden vuoden aikana 112 euroa kuukaudessa. Tiedosta puuttuvat vuoden 2018 aikana tulevat korotukset ja kiky-sopimuksen julkisella alalle vuosille 2017-2019 tehdyt lomarahaleikkauksien vaikutukset.
Vuonna 2016 eläkeläisiä ja palkansaajia, joiden ansiot olivat niin pieniä, ettei heidän tarvinnut maksaa valtion veroa, oli kaikkiaan 1,46 miljoonaa. Heistä eläkeläisiä oli 613 000. Pienipalkkaisia palkansaajia oli 851 000. Kun tähän lisätään vielä verohelpotukset, mistä suurimpina hyötyjinä ovat olleet suurituloiset, eli 7000 euroa kuukaudessa hankkivat, niin tuloerot ovat todella rajusti lisääntyneet Sipilän hallituksen kaudella. Myös köyhyyden lisääntyminen on jatkanut kasvua koko hallituskauden ajan. Syyt ovat pitkälti siinä, että etuuksia on karsittu ja niiden indeksikorotukset on jäädytetty koko hallituskauden ajaksi.
Myös sosiaaliturvan kehitys on lisännyt eriarvoisuuta. Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksut ovat Suomessa Pohjoismaiden korkeimmat. Korkeiden asiakasmaksujen takia ihmiset eivät välttämättä hakeudu hoitoon, mikä saattaa pahentaa vaivoja ja toisaalta myös lisätä terveyseroja. Myös maksujen perimisestä koituu tarpeettomia hallintokustannuksia ja kohtuuttomia ongelmia yksilötasolla. Valtakunnanvoudin tilaston mukaan ulosottoon päätyy vuosittain peräti 400 000 sosiaali- ja terveyspalvelun laskua. Myös lääkkeiden omavastuuosuudet heikentävät pienituloisten terveydenhoidon mahdollisuuksia. Asiakasmaksujen alentaminen on Vasemmistoliiton omien sote-linjausten yksi tärkeimpiä tavoitteita.
Ongelmat hoidon tasa-arvoisessa saatavuudessa näkyvät suoraan terveyseroissa. THL:n mukaan “sosiaaliryhmien väliset kuolleisuuserot ovat Suomessa kansainvälisesti katsoen suuria”. Rikkaimpien ja köyhimpien miesten välinen ero elinajanodotteessa on yhdeksän vuotta, ja pienituloisimpien miesten elinajanodote polki pitkään paikallaan, kun muiden nousi. Terveyserojen kaventaminen on jäänyt hallituksen sote-uudistuksessa täysin sote-bisneksen jalkoihin, vaikka terveyserojen kaventamisen pitäisi olla yksi ydinkysymyksistä.
Kun tähän kaikkeen lisätään maakuntauudistuksen rahoituksen yleiskatteellisuus ja valinnanvapauden tuomat sosiaali- ja terveysmaksujen korotuspaineet, niin silloin viimeistään olemme Suomessa siinä tilanteessa, missä pienituloisilla ei ole varaa sairastaa. Tämä tarkoitta sitä, että yksi tärkeä osa hyvinvointivaltion perusrakennetta murretaan täysin.
Juttu julkaistu Warkauden Lehdessä 2.6.2018